Kolme vuotta vierähti aika vauhdikkaasti: aloitimme uramme Lyseossa yhtä aikaa, ja tuntuu, että vasta eilen tapasimme ensi kertaa Lyseon juhlasalissa ja aloittelimme taivaltamme täällä – te uusina lukiolaisina ja minä uutena työntekijänä. Luulen, että minua jännitti silloin enemmän kuin teitä, vaikka huomattavasti nykyistä pienemmiltä ja aremmilta tekin silloin kyllä vaikutitte. Ei läppä lentänyt ihan samalla tavalla kuin lakkiaisharjoituksissa.
Nyt tiemme valitettavasti eroavat. Teidät potkaistaan – tai ehkä ennemminkin lempeästi ohjataan – kohta lukiosta virallisesti pois, ja minun mitä luultavimmin annetaan ainakin toistaiseksi jatkaa seuraavien lyseosukupolvien kanssa. Toivottavasti te nautitte ajastanne Lyseossa yhtä paljon kuin minä olen ainakin toistaiseksi nauttinut. Toivottavasti te olette oppineet lukioaikananne niin paljon kuin olette halunneet, niin paljon kuin koette tulevaisuuttanne varten tässä vaiheessa tarvitsevanne. Toivottavasti te koette kasvaneenne ihmisinä Lyseon hengen mukaisesti itseänne ja lahjojanne kehittäviksi, kriittisesti ajatteleviksi kansalaisiksi ja pystytte edistämään myönteistä muutosta tietoon perustuvaa harkintaa käyttäen. Me ainakin uskomme siihen, että te pystytte niin toimimaan.
Te hyvät tulevat ylioppilaat olette opettaneet minulle ja varmasti koko Lyseolle kolmen vuoden aikana paljon. Intonne ja halunne oppia uutta ja sivistää itseänne on lahja, jota kannattaa vaalia. Kykynne keskustella, olla avarakatseisia ja ymmärtää asioiden eri puolet jo noin nuorena on ihailtavaa. Uskalluksenne olla sitä, mitä te haluatte olla, rohkeutenne kohdata maailma juuri sellaisina kuin te oikeasti joka päivä olette, on jotain sellaista, minkä toivon säilyvän tavassanne elää. Luottakaa aina omaan osaamiseenne ja kykyynne ajatella
Te opiskelijat yhdessä opettajien kanssa teette täällä Lyseossa runsaasti työtä, välillä ehkä liiankin runsaasti. Vähintään yhtä paljon kuin ihailen teidän tarmoanne ja tiedonjanoanne hyvät uudet ylioppilaat, ihailen Lyseon opettajien halua ja motivaatiota tehdä opetustyötä parhaalla mahdollisella tavalla, pyrkimystä kasvattaa ja kouluttaa tulevaisuuden tekijöitä sopivan vaativasti koskaan menemättä sieltä, missä aita on matalin. Olen vilpittömästi ylpeä koko opettajakunnan kyvystä ja tahdosta uusiutua, seurata aikaa ja kuunnella ympäristöä, kollegoita ja ennen kaikkea teitä opiskelijoita, teidän tarpeitanne ja teidän maailmaanne. On ilo nähdä, kun opiskelijat ja opettajat tekevät työtä kaikki yhdessä, yhteisten tavoitteiden eteen, vaikka se ei aina ihan kepeätä puuhaa olekaan. Tällaisen työnteon kulttuurin toivon teidän säilyttävän myös tulevaisuudessa.
Luotan siihen, te hyvät uudet ylioppilaat voitte suunnata Lyseosta hyvillä mielin maailmalle. Me toivomme, että tulevina juristeina, puutarhureina, bioanalyytikkoina, psykologeina, neurokirurgeina, arkkitehteinä, sairaanhoitajina tai vaikkapa äidinkielen opettajina – miksipä sitten ikinä haluattekaan ryhtyä, te voitte ajatella Lyseon sivistäneen ja viisastuttaneen teitä, tarjonneen teille mahdollisuuksia ja oivalluksia, hykerryttäviä kokemuksia ja raastavia tunteita, ajatuksia ja elämyksiä – semmoisen elämänvaiheen, jonka te muistatte aina. Me kyllä muistamme teidät. Nauttikaa elämästänne!
Koko Lyseon väen puolesta,
Samuli
