Minä ja kaverini Tommi Hirvonen saimme haastateltavaksemme vuoden lyseolaisen, Juho Romakkaniemen. Kun viisiminuuttisaikataulua noudattava Romakkaniemi koputteli Lyseon Kauppakadun puoleista ovea, veimme hänet heti rehtorin kansliaan. Tällä kerralla tosin positiivisessa mielessä, sillä oli haastattelun aika. Aloimme kyselemään häneltä hänen Lyseo-muistoistaan.
-Juho, miltä tuntuu olla Lyseon “päivänsankari”?
“On oikeasti suuri kunnia olla vuoden lyseolainen. Minulle lyseolaisuudella on suuri merkitys. Kun itse olin Lyseossa, kuuntelin kiinnostuneena silloisia vuoden lyseolaisia. En kyllä kuvitellut olevani koskaan itse sellainen”, sanoi Romakkaniemi.
-Kuinka Lyseo on muuttunut mielestäsi?
“Lyseon henki on edelleen se sama, hyvin sivistynyt. Fyysisesti rakennus ei ole muuttunut, enkunluokkakin on paikoillaan”, Romakkaniemi muisteli.
-Onko tänään paikalla entisiä opettajiasi?
“Päivi Kiiski oli minun äikänopettajani ja Antti Savinainen oli matikanopettajani”, sanoi Romakkaniemi ja samalla Päivi itseasiassa käveli kansliaan. Hän totesi: “Opettajakunta on vaihtunut vuosien saatossa, joten samoja opettajia, joita Romakkaniemellä on ollut, ei enää juuri ole Lyseossa”. He kuitenkin muistivat entisen rehtorimme, Leena Auvisen, olleen Romakkaniemen aikoihin Lyseossa. Hän tuli Lyseoon Romakkaniemen abivuonna.
-Seuraava kysymys koski jotain tiettyä muistoa, joka hänelle olisi Lyseon ajoista. Onko sinulla sellaisia, Romakkaniemi?
Naurahtaen Romakkaniemi muisti: “Tappio (silloisen) oppilaskunnan puheenjohtajavaaleissa Hanna Kellokoskelle. Vielä enemmän minua harmitti se, että en päässyt vastaanottamaan Martti Ahtisaarta, kun hän presidenttikautensa alkuvaiheilla kävi Lyseossa, sen homman sai Hanna”. Harmitus kuitenkin korvautui, sillä Romakkaniemi huvittuneena vastasi, että on päässyt jälkeenpäin kättelemään Ahtisaarta aivan kahden kesken.
-Viimeinen virallinen kysymys; mitä erityistä muistat opiskeluajoilta?
“Sigma-kerho oli Lyseon omalaatuinen juttu. Koulu ei myöskään ollut opiskelijoille pelkästään koulu, vaan paikka, jossa otettiin vastuu omasta oppimisestaan”, Romakkaniemi muisteli.
-Onko sinulla suuria sanoja vielä lopuksi?
Romakkaniemi naurahti ja sanoi, että niitä on rutkasti hänen puheessaan.
Seuraavaksi siirryimmekin kuulemaan hänen sanojaan juhlasaliin.
Juho puheessaan käsitteli kolmea asiaa: omia muistojaan Lyseosta, omaa historiaansa ja “kirjettä” Lyseo-aikojen itsellensä. Hän sanoi puheensa aluksi, että vaikka onkin kliseistä sanoa, että on suuri kunnia olla vuoden lyseolainen, on se silti totta. Hänen mukaansa hän ja hänen tuntemansa lyseolaiset ovat ylpeitä opinahjostaan.
Oma innostus poliittiseen uraan tuli, kun hänen äitinsä toimi Vihreiden kaupunginvaltuutettuna. Tapasipa hän vielä nykyisen työkumppaninsa, Jyrki Kataisen Siilinjärveltä, Lyseon aikoinaan. Omien sanojensa mukaan hän on jo lapsesta asti ollut utelias ja maailmasta kiinnostunut filosofi.
Kirjeessä itselleen 19 vuotta taaksepäin hän kertoi, että sen kirjeen ansiosta hän olisi välttynyt monilta virheiltä. Hän samalla puhutteli meitä nykyisiä opiskelijoita. Ohjeet kuten “vaalikaa Lyseon henkeä ja viekää sitä eteenpäin” ja “Älä jätä huomiseksi sitä, jonka voisit jo tänään tehdä” varmasti upposivat moniin kuulijoihin, kuuluuhan tehtävien ajoissa tekeminen lyseolaisten arkeen.
Romakkaniemi valoi uskoa opiskelijoihin sanomalla, että virheistään oppii. Voi jopa oppia toisten virheistä mutta tyhmät eivät opi kenenkään virheistä. Hänen mukaansa juuri istumalihasten koko määrittää viisauden. Hän kehotti myös hakeutumaan sellaisten ihmisten seuraan, joilla on samanlaiset arvot. Heidän kanssaan on helppo viettää omanarvoista elämää. Puheensa lopuksi hän kehotti lyseolaisia muuttamaan maailmaa.
Kiitos Juho Romakkaniemelle puheesta ja vierailusta.
Valtteri Soininen ja Tommi Hirvonen
Juho Romakkaniemi toimii Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen kabinettipäällikkönä. Romakkaniemi on kirjoittanut ylioppilaaksi Kuopion Lyseon lukiosta vuonna 1996.
Lyseon päivä 27.2.201525.2.2015