Lyriikkaa Lyseosta

Kah­dek­san ly­se­o­lais­ta ja yksi mik­ke­li­läi­nen vah­vis­tus ko­koon­tui­vat ru­noi­le­maan luok­kaan 102. Vä­lil­lä luo­kas­sa to­sin vie­rai­li myös avoi­miin oviin pis­täy­ty­jiä – esi­mer­kik­si van­ho­ja Ly­se­on poi­kia, jot­ka muis­te­li­vat kou­lu­ai­ko­jaan 1970-lu­vul­la.

Ly­riik­ka­työ­pa­ja­lais­ten tär­kein teh­tä­vä oli laa­tia Ly­seo-ai­hei­nen runo, jota tar­vit­tiin ilta­päi­väl­lä Kei­sa­ril­li­sen Ope­te­at­te­rin näy­tel­mäs­sä. Yh­teis­voi­min saim­me ai­kaan kak­si­kin sel­lais­ta – näis­tä Oodi Ly­se­ol­le pää­tyi näy­tel­män lop­pu­hui­pen­nuk­seen.

Ly­seo-dada

juos­ta päin val­kois­ta lii­tu­tau­lua

toi­mis­tos­sa on an­kea op­pia

näl­käi­nen kou­lu ki­kat­taa

juos­ta pa­koon kel­tais­ta sai­raa­laa

kun ha­lu­ai­sit olla iloi­nen, mut­ta pul­pet­ti vain va­lit­taa

kun kir­ja nau­raa, mut­ta ha­lu­ai­sit olla kes­kim­mäi­nen

Iloi­nen naut­tii to­rin lai­dal­la

Oodi Ly­se­ol­le

Oi Ly­seo!

kas­vam­me si­säl­lä­si,

kuin lap­si ma­has­sa

vah­vem­mak­si

ja van­hem­mak­si.

Oi Ly­seo,

olet kuin tai­vas,

vaa­le­as­sa kirk­kau­des­sa­si

olet kau­nis kuin

kuk­ka kesä­nii­tyl­lä

vaa­lea kak­ku ker­rok­si­neen

mo­nen­moi­sia täyt­tei­tä

ka­kun pääl­lä reh­to­ri

vie­nos­ti hy­myil­len

hei­lu­tel­len vil­ku­tel­len

lo­ma­hal­le läh­tien